Anteeksi, sisko, ja mysteeri-Varjo

Olen ollut niin teatterikiireissä, että hyvä että olen ehtinyt neuloa, saati kuvata töitä, tai kirjoitettua niistä mitään ylös. En ole ihan varma teenkö elämäni roolia Huoneteatterilla (ehkä juuri teen?!), mutta aika mieletöntä on ollut.

Osallistuin Titityyn ja Veera Välimäen mysteerihuiviklubiin johon sai itse valita värit Madelinetoshin merino lighteista, joihin olen aivan rakastunut. Huivi on tehty täysin ohjetta seuraten. Ravelryssa keskustelua herättänyt erilainen muoto ihastuttaa ainakin minua, vaikka käytänkin sitä enimmäkseen perinteisenä kaulahuivina. Aviomiehen kanssa meillä oli harvinainen viisiminuuttinen samassa paikassa päivänvalon aikaan, niin roiskaistiin muutama kuva. Ei ollut peiliä, en ehtinyt tajuta miten huivi on, melkein joka kuvassa se minusta on huonosti, mutta onpahan todistusaineistoa huivin olemassaolosta.

Joo, ja sitten. Ikuisen hirveät Cookie A:n suunnittelemat Devon -sukat. Malli on ihan kiva, jos saa aikaan annetun tiheyden. Jos ei, ja soheltaa ja säveltää mitä sattuu sitä mukaa kun sattuu väärin etenemään, langalla (Drops Delight, 2mm puikoilla) jota ei voi purkaa ilman että mielenterveys menee, tai lanka ainakin, niin tulos ei ole hyvä. Siihen kun lisää sen, että neuloo tarpeeksi pitkällä väliajalla ilman että on tehnyt muistiinpanoja ensimmäisestä sukasta, niin siinä on! Kaksi ihan eriparista sukkaa, ties millaisella pitsikaavion seurannalla ja ongelmanratkaisulla. No, ne menee ainakin minun jalkaani, ehkä myös siskon. Josko ne myös pysyisivät jalassa. Ymmärrän, sisko hyvä, jos et tulekaan näitä kaunokaisia noutamaan.