Anteeksi, sisko, ja mysteeri-Varjo

Olen ollut niin teatterikiireissä, että hyvä että olen ehtinyt neuloa, saati kuvata töitä, tai kirjoitettua niistä mitään ylös. En ole ihan varma teenkö elämäni roolia Huoneteatterilla (ehkä juuri teen?!), mutta aika mieletöntä on ollut.

Osallistuin Titityyn ja Veera Välimäen mysteerihuiviklubiin johon sai itse valita värit Madelinetoshin merino lighteista, joihin olen aivan rakastunut. Huivi on tehty täysin ohjetta seuraten. Ravelryssa keskustelua herättänyt erilainen muoto ihastuttaa ainakin minua, vaikka käytänkin sitä enimmäkseen perinteisenä kaulahuivina. Aviomiehen kanssa meillä oli harvinainen viisiminuuttinen samassa paikassa päivänvalon aikaan, niin roiskaistiin muutama kuva. Ei ollut peiliä, en ehtinyt tajuta miten huivi on, melkein joka kuvassa se minusta on huonosti, mutta onpahan todistusaineistoa huivin olemassaolosta.

Joo, ja sitten. Ikuisen hirveät Cookie A:n suunnittelemat Devon -sukat. Malli on ihan kiva, jos saa aikaan annetun tiheyden. Jos ei, ja soheltaa ja säveltää mitä sattuu sitä mukaa kun sattuu väärin etenemään, langalla (Drops Delight, 2mm puikoilla) jota ei voi purkaa ilman että mielenterveys menee, tai lanka ainakin, niin tulos ei ole hyvä. Siihen kun lisää sen, että neuloo tarpeeksi pitkällä väliajalla ilman että on tehnyt muistiinpanoja ensimmäisestä sukasta, niin siinä on! Kaksi ihan eriparista sukkaa, ties millaisella pitsikaavion seurannalla ja ongelmanratkaisulla. No, ne menee ainakin minun jalkaani, ehkä myös siskon. Josko ne myös pysyisivät jalassa. Ymmärrän, sisko hyvä, jos et tulekaan näitä kaunokaisia noutamaan.

Puutarhurin muistilista ensi kesälle (9.8.). Garden do's and dont's, 9th of August.

Toivo että nämä kaunokaiset osaavat jatkaa itse sukuaan ensi kesäksi. Wish for the best that these beauties will be there the next summer.

Olisit leikannut kun istutit, vaikka kuin on nätti. Harmittele ensi kesänä. You should have cut this one down when you planted it in the spring. You'll probably regret it next summer.

No onhan se yksi harvoista kauniisti kukkivista. But it is one of the few pretty ones in the garden.

Valitse kärhö kasvuvyöhykkeen mukaan. Varsinkaan kylmänä kesänä ne nuput eivät ehdi aueta, ja tämähän on jo viime kevään hairahduksia. If you plant a plant that's not going to grow and bloom in your area, whose fault it is? The flowers?

Hanki kunnon perennatuet. Nämä ovat kuvausrekvisiittaa. Find proper props to support the perennials. The ones shown are photo props.

Noudata suositusaikoja milloin siemeniä kannattaa enää istuttaa. Ei ne ehdi vaikka sinä haluaisit, jos aika meni jo. Plant the seeds when they're suggested to, not month or two later. Your willpower won't grow them faster.

Sileä "istuva" villapaita / 'no ease' Sweater in Stockinette

No ainakin väri on ihana. En arvaa kastella paitaa ja viimeistellä sitä, ettei se kasva ihan liian isoksi, tavoittena kun kuitenkin oli sellainen vartalonmyötäisempi. Nyt se on aika sopiva, onneksi. Ehkä näin paksulla langalla (Novita Puro, puikot 5mm) ei tämän istuvampaa saa?  Muutin mallia vain sen verran, että neuloin pyörönä kainaloihin, kuten hihatkin. Ja hieman lyhyempänä, lehdessä sanoivat tunikaksi.

Ja nuo hihat. Vaikka kovasti yritin, en saanut liitettyä hihoja paikoilleen nätisti. Toisen sentään jaksoin ommella kaksi kertaa paikoilleen. Näistä kuvista kyllä näkee miksi suosin ohjeita, joissa ei ole yhtään saumoja ommeltavaksi. Seuraavana haaveissa siintääkin huivi ja kauluri jos toinenkin. Pitsiunelmat kolkuttelevat kovasti ovelle, sileää ja ainaoikeaa kun nyt on tullut tusattua.

I do love the colours, but not much anything else. It was supposed to be very well fitting, if not even with negative ease. At least in my visions it was. Maybe it's the yarn (bulky Novita Puro, 5.0mm needles). No matter how hard I tried, I couldn't force the sleeves fit better in the armhole. I hate them, but I'll leave them. I know I will wear it anyway. At home at least. I suck at sewing seams, won't do them for a while now. I'm already dreaming of knitting shawls and cowls, preferably of lace, since I've knitted a lot of stockinette and garter stitch recently, as you'll see in the near future when I'll post pics of my cardigan for the small one. And the already finished Paulie..

Malli Novitan lehdestä vuodelta missä oli ekat Puro -ohjeet.

"Teinimitoitus", tämä tehtiin koossa xs.

Yuck.

Kuvaaja löysi itseään enemmän kiinnostavia kohteita. / Photographer found something more interesting to shoot than his wife in her sweater.

Ja sitten niitä tuli vielä toinenkin. / Anoter one flew in.

Railakkaasti pieleen ja muita ihania

Esittelen taas valmistuneita töitä ja alempana päivittelen neulomismaniaani.

Sain viimein valmiiksi tyttöni kesämekon muinaisesta Azorintuliaislangasta, joka on 100% maissia! Jännää! Ehkä maailman pehmeintä, mutta myös halkeilevinta lankaa. Melko puuvillamaista. Mekon ohje löytyy Ravelrysta, ja on minusta tosi sievä. Ohjeessa mekko tehdään taka- ja etukappale erikseen, ja ihan eri paksuisella langalla. Itse neuloin mekon kainaloihin asti pyörönä. Ja muutenkin, aikas leuhkana lähdin muokkailemaan mekkoa sitä mukaa kun ohjeessa tuli asioita eteen, enkä ollut alunperinkään lukenut ohjetta juuri puoliväliä pidemmälle ennen aloittamista, enkä lukenutkaan pidemmälle ennen työn etenemistä.
"Ai, mulla on tässä kyllä aika paljon vähemmän silmukoita.", "No en kyllä tee noin, kuulostaa ihan liian väärän kokoiselta.", "No minä muutan tuon, kyllä tästä ihan hyvä tulee.", "Ohoh, tässähän olisi jo pitänyt aloittaa toi, no en pura, teen sen nyt", "Ainahan voi purkaa (NOOT)".. Ja aika monta muuta lausetta tuohon tyyliin kuultiiin tämän projektin aikana. Puikkojakin vaihtelin kesken helman paremman kokoiseen, aika näkyvällä erolla..

Mekosta nyt sitten tuli ihan raisusti liian leveä ja vähän liian lyhyt. Mutta ihan melko käyttökelpoinen. Eniten jäi harmittamaan että pingotuksesta huolimatta alareuna tahtoo käpristyä ylös koko ajan tuohon ylempään langankiertokuviokerrokseen asti.

Ja millä keksisin jotain että saisin tytön pysymään paikoillaan niin, että mekkokin näkyisi. Pitää yrittää ulkona kuvata toisella kertaa. Tässä nyt näitä yrityksiä.

Pinkki ja ruskea yhdistyy minun töissä mielellään.

Yksivuotiaan kyykky ja ryhti. Voi rakkaus.

Tämä on melkein parasta mihin kuvaajana pystyin. Huomaa takana leikit.

Ystävä sai synttärilahjaksi huivin. Malli jälleen kerran Ravelrysta, ja varsinainen ilo neuloa. Valmistuikin viikossa. Lanka on keinokuituja suurimmaksi osaksi, mutta sisältää myös villaa. Sattumalta myös Azoreilta, Portugalista. Olen alkanut vain nirsoilla kun kerran pääsin kokeilemaan Madelinetoshin lankaa, niin tuntuu, että kaikki pitäisi saada tehdä siitä. Ei vain raaski! Haluan joskus ruokaakin.

Ensimmäinen picot edge -päättely. Mikä se on suomeksi?

Jonkinlainen kokonaiskuva.

Perhosia.

Sitten. Minulla pälkähti tuossa pari päivää sitten mieleen että tarvitsen villapaidan, joka on paksu ja sileää neulosta, maailman yksinkertaisin ja tavallisin. Ja sen pitää olla tyköistuva. Enkä ole Esteriänikään vielä yhtään kertaa ehtinyt käyttää. Ja muuten olen viime aikoina tutkiskellut ihan toisenlaisia ohjeita.
Minulla on tuolla odotellut useampi sata gramaa Novita Puron Luumupuuta, ja olen halunnut siitä jotain "isoa" itselle. Nyt sitten on sellainenkin tyköistuva sileäneule puikoilla, vaikka Pauliekin on kesken. Voe mahoton, sanon. Mistä se aina tulee se tarve ja pakotus neuloa juuri jotain tiettyä?

P.S. uusi ohje uusille kämmekkäillekin on jo mielessä, vielä tosin neulomatta ja kirjoittamatta.

Huovuttamalla onnistut!!

Päätin sitten kokeilla rohkeasti onneani ja heittää hienon Etana -hattuni pesukoneeseen. Pesin suht täydessä koneessa 40 asteessa ja pesupussin suojissa, ja tulos oli tarpeeksi onnistunut. Jihuu! Jos olisin voinut valita, olisin ottanut hatun vähän syvempänä ja kapeampana, mutta eipä kai pesukonekaan pysty muuttamaan ihan mitä vain miksi vain. Vanhemmista viesteistä löytyy kuva millainen teltta tämä mössykkä oli ennen pesua. Ihanaa, ettei se huopunut myöskään miksikään jättikovaksi tursokkaaksi, vaan näyttää vieläkin neuleelta, ehkä vähän tuultapitävämmältä vain.
Lisäksi, jos olen huopuvasta langasta asioikseni yrittänyt saada sopivaa ja paksua neuletuotetta aikaan, olen yleensä epäonnistunut surkeasti. Vähintään lapasen peukalo on jäänyt liian pieneksi. Näiden pilalle menneiden "tavallisten" neuleiden kanssa korjailupesut ovat tänä vuonna tuottaneet hyvää tulosta. Vilkaise vaikka Ravelryssa Huopamuikut, täydelliset lapaset minulle, jotka ennen olivat liian isot kenellekään. Onnea minä!



I felted my Escargot in the washing machine, and now it fits a bit better. Yay!