Muinaisia valmistuneita

Seuraa kuvallinen päivitys viimeaikaisista valmistuneista. Aika vähän on sanottavaa näistä, joten muutamat saatesanat ja kuvat riittänee.
Työt loppuivat tähän pääsiäislomaan, niin kyllähän sitä nyt taas ehtii bloggaamaan ja varmaan jopa neulomaan.

Isänpäivälahja: Hurricane hat kierrepipo 7-veljestä. Näkyy olleen käytössä, hyvä niin.
Kännykkäkuvia ropsaistiin matkalla pyykinpesukoneostoksille.

Sisko sai aikoinaan Paju -villapaidan, ja lankaa tuli ostettua aika reilusti. Tämänkin Leaflet -villatakin jälkeen jäi vielä lankaa ainakin lapasiin. Katsotaan koska ne sitten tehdään..

Lisää kuvia Ravelryssa

Ja sitten lapsen Pomppu.
Sitä ei sitten ollutkaan, yllättäen niin helppo kuvata. Neulominen oli kyllä ihanaa ja mukavaa ja ohje mainio. Minä neulon semmoista jättitylsää, että sain aikaan ohjeen tiheyden 7-veljeksellä ja 4mm:n puikoilla. Joku toinen olisi käyttänyt malliin varmaan Isoveljeä.

 Tylsät napit, mutta valmiiksi piti saada eikä millään jaksanut nappikauppaan.

 Taskut lipsahtivat vähän toinen sinne ja toinen tonne, mutta on ne silti sievät. Lanka on 7-veljen petroolin sininen. Yhtä vaikea kuvattava kuin tämä 2-vuotiaskin.

Pukinkontista paljastuneita jalkajuttuja

Heh, seuraa raportti muutamasta valmistuneesta.
Jaoin sinne sun tänne sitä sun tätä neulottua.(Vaikka yllättävän vähän oikeastaan.) Tässä eri ihmisten ottamia kuvia milloin mistäkin.

 Lapselleni uudet villasukat, ei tosin pukinkontin kautta, vaan nopsana lomapuhteena. Ensimmäiset mitä tein, kun perintösukkia serkuilta on tähän mennessä tupsahdellut tasaiseen tahtiin. 7 Veljestä, 3,5mm puikot, varren pitsi samahkoa kuin tässä Intuitive -myssyssäni. On erittäin edukseen pienen pohkeen ympärillä.

Kai-Meit äidilleni. Kuvan otti äiti itse. Shoppel Wollen Zauberball vai mikä se nyt on se lanka. 2,5mm puikot. Ensin piti ihan miettiä tuo pitsikuvio, mutta opin sen! Kiva ja helppo tehdä kun vaan hoksaa. Vähän ne kiertää eri kohdista mutta kiertäköön, oli se sen verran vaiva saada toimimaan näinkin hyvin.

 Myyjäisten jämäparisäärystimet, bonuslahja siskolle joka toivoi sääärystimiä. Lanka on Novitan Kelo ja puikot taisivat olla 7mm.

Ja alla toivesäärystimet, ihanan pehmeää Malabrigon Merino Worstedia. Sopii vilukissalle sänkyyn paljasta ihoa vasten. <3 Puikot vain 4,5mm. Pitsikuvio ei pääse oksennuksen kirjavassa langassa oikeuksiinsa mutta oli niin kiva neuloa että annoin mennä. Sisko muuten otti kuvat näihin ja yllä näkyviin itse. Olisitte nähneet sen kuvien kirjon ja vaivan minkä hän oli itseperustamansa muotikuvatoimistonsa kanssa nähnyt! Nyt tosin tulin katsoneeksi että molemmat säärystimet taitaa olla jalassa ylösalaisin, mutta saahan niitä käyttää miten itselle on mieluisimmat. ;)

Anteeksi, sisko, ja mysteeri-Varjo

Olen ollut niin teatterikiireissä, että hyvä että olen ehtinyt neuloa, saati kuvata töitä, tai kirjoitettua niistä mitään ylös. En ole ihan varma teenkö elämäni roolia Huoneteatterilla (ehkä juuri teen?!), mutta aika mieletöntä on ollut.

Osallistuin Titityyn ja Veera Välimäen mysteerihuiviklubiin johon sai itse valita värit Madelinetoshin merino lighteista, joihin olen aivan rakastunut. Huivi on tehty täysin ohjetta seuraten. Ravelryssa keskustelua herättänyt erilainen muoto ihastuttaa ainakin minua, vaikka käytänkin sitä enimmäkseen perinteisenä kaulahuivina. Aviomiehen kanssa meillä oli harvinainen viisiminuuttinen samassa paikassa päivänvalon aikaan, niin roiskaistiin muutama kuva. Ei ollut peiliä, en ehtinyt tajuta miten huivi on, melkein joka kuvassa se minusta on huonosti, mutta onpahan todistusaineistoa huivin olemassaolosta.

Joo, ja sitten. Ikuisen hirveät Cookie A:n suunnittelemat Devon -sukat. Malli on ihan kiva, jos saa aikaan annetun tiheyden. Jos ei, ja soheltaa ja säveltää mitä sattuu sitä mukaa kun sattuu väärin etenemään, langalla (Drops Delight, 2mm puikoilla) jota ei voi purkaa ilman että mielenterveys menee, tai lanka ainakin, niin tulos ei ole hyvä. Siihen kun lisää sen, että neuloo tarpeeksi pitkällä väliajalla ilman että on tehnyt muistiinpanoja ensimmäisestä sukasta, niin siinä on! Kaksi ihan eriparista sukkaa, ties millaisella pitsikaavion seurannalla ja ongelmanratkaisulla. No, ne menee ainakin minun jalkaani, ehkä myös siskon. Josko ne myös pysyisivät jalassa. Ymmärrän, sisko hyvä, jos et tulekaan näitä kaunokaisia noutamaan.

She won't wear it.

Mukailin Ravelrysta löytämääni aikuisten ainaoikein-neuletakkia, tein siitä lapselle sopivan, ja kaulusta, hihansuita ja helmaa lukuunottamatta sileää neulosta. Puuvillalanka oli jotenkin raskas neuloa, mutta lopputulos kyllä miellyttää. Mitä nyt tyttö, joka ei ole koskaan kieltäytynyt tai kiukutellut mistään vaatteesta koskaan, ei nyt meinaa suostua pitämään tätä neuletakkia. Olen saanut sen nyt pari kertaa huijattua päälle ulos lähtiessä, mutta heti sisällä alkaa vimmainen nappien repiminen niin, että ei takki varmaan kauan ehjänä säily. Vaihdoin hihoihin pienemmät puikot, ja hihoista tuli paljon nätimmät, tasaisemmat. Vähän harmittaa etten tehnyt koko työtä noilla puolta milliä pienemmillä puikoilla. Ja niin, en halunnut, että takin reunat käpertyvät sisään, kun napit tosiaan on vain tuossa ylälaidassa, niin viksuna päätin virkata reunaan, ja samalla tehdä napinlävet. Ei kannattaisi virkata jos ei ole kokemusta. Reuna on nyt vähän syrttyinen ja aaltoileva, tein kaiketi liian monia silmukoita liian lähekkäin. Jaa. En tiiä.

Ravelryyn.

Ihana kärhöni kukkii sittenkin, ja runsaasti vielä!

Aika siisti kainalo.

Naapurin kukkia.

Tästä huomaa sen sotkuisen reunan, etenkin katsojan vasemmalla.

No tiskirätti. Dishcloth in hemp.

Teen vielä monta lisää. Toimii juuri niin hyvin kuin moni muu lupaa.
Will do many more. Works as well as other people promise it would.

The photo is bad but you can see from it that the bottom is different than the rest of the dishcloth. I did it over and over again, always changing the pattern to and back. I did it so many times that the yarn got softer from the beginning part already. But hey, it's a dischcloth. It's as pretty as it is needed. Next time I'll do a cat, though. ;)

Yarn: Hemp for Knitting Allhemp6.

Kauluri / Cowl

Piti saada jotain pitsiä puikoille, ja löysinkin aivan todella kauniin mallin, tietenkin Ravelrysta: Constanze.
Kuvat eivät tee oikeutta, mutta saanpa mainostaa kivaa mallia, olen aivan kerrassaan ihastunut. Melkein taas toivoo syksyä. Onneksi on puikoilla myös bambua itselle ja puuvillaa tyttärelle. Saa nähdä mihin vuodenaikaan ne valmistuvat. Ja villasukat siskolle ja ja.. neulomisinto on säilynyt ennätyskovana jo melkein vuoden.

I had to get a lace project on my needles. I'm so glad I found the Constanze (link above in the Finnish section) from Ravelry. It is gorgeous! Before cast on I thought I don't like the middle cable, but soon I realised it's my favourite part of the pattern. And the leaves are great too! Almost waiting for fall.. Luckily I've got bamboo and cotton on my needles as well.

Mismatch of buttons.

This shot and the one below are taken by me, aiming with the help of the reflection in the oven window.

Yarn looks a lot heavier than it is (Fingering weight Madelinetosh Merino Light.) Leftovers from my Paulie.

Sileä "istuva" villapaita / 'no ease' Sweater in Stockinette

No ainakin väri on ihana. En arvaa kastella paitaa ja viimeistellä sitä, ettei se kasva ihan liian isoksi, tavoittena kun kuitenkin oli sellainen vartalonmyötäisempi. Nyt se on aika sopiva, onneksi. Ehkä näin paksulla langalla (Novita Puro, puikot 5mm) ei tämän istuvampaa saa?  Muutin mallia vain sen verran, että neuloin pyörönä kainaloihin, kuten hihatkin. Ja hieman lyhyempänä, lehdessä sanoivat tunikaksi.

Ja nuo hihat. Vaikka kovasti yritin, en saanut liitettyä hihoja paikoilleen nätisti. Toisen sentään jaksoin ommella kaksi kertaa paikoilleen. Näistä kuvista kyllä näkee miksi suosin ohjeita, joissa ei ole yhtään saumoja ommeltavaksi. Seuraavana haaveissa siintääkin huivi ja kauluri jos toinenkin. Pitsiunelmat kolkuttelevat kovasti ovelle, sileää ja ainaoikeaa kun nyt on tullut tusattua.

I do love the colours, but not much anything else. It was supposed to be very well fitting, if not even with negative ease. At least in my visions it was. Maybe it's the yarn (bulky Novita Puro, 5.0mm needles). No matter how hard I tried, I couldn't force the sleeves fit better in the armhole. I hate them, but I'll leave them. I know I will wear it anyway. At home at least. I suck at sewing seams, won't do them for a while now. I'm already dreaming of knitting shawls and cowls, preferably of lace, since I've knitted a lot of stockinette and garter stitch recently, as you'll see in the near future when I'll post pics of my cardigan for the small one. And the already finished Paulie..

Malli Novitan lehdestä vuodelta missä oli ekat Puro -ohjeet.

"Teinimitoitus", tämä tehtiin koossa xs.

Yuck.

Kuvaaja löysi itseään enemmän kiinnostavia kohteita. / Photographer found something more interesting to shoot than his wife in her sweater.

Ja sitten niitä tuli vielä toinenkin. / Anoter one flew in.

My Precious Paulie

Niin monella tapaa olin varma että tämä täydellinen neuletakki menee pieleen. Enimmäkseen pelot olivat turhia. Jännitti tehdä tätä Paulieta, kun tein sitä liian kalliista langasta. Halusin onnistua hyvin ja saada aikaan neuleen jota tulen käyttämään paljon. Siinä onnistuin! Madelinetoshin lanka on aivan ihanaa, ja tuntuu hyvältä paljasta ihoakin vasten, vaikka yleensä olen aika herkkä. Takin yläosan ainaoikein-osan olisin saanut neuloa pienemmillä puikoilla (huolimattomuuttani ensin nappasin alkuun 3,0 millin puikot, vaihdoin lennosta 2,5 mm:n puikkoihin joilla tein pääasiassa ja lopulta hihansuun ainaoikean neuloin 2mm:n puikoilla, ne on ohuet!). Yläosa löystyi hieman liikaa, mutta muuten takki on oikein sopiva. Ja värit on niiiin kauniit.

Ja vielä iloisemmaksi tulin kun löysin paikallisesta kangaskaupasta juuri oikean violetteja nappeja. Ne ovat hitusen isompia kuin alunperin visioin, mutta ei liian. Ja ihanaa: minulla on vielä ainakin yli puolikas kerä tuota tummaa kontrastiväriä. Olen jo pari päivää selannut Ravelrya, mihin käyttäisin ihanuuden. Harmaatakin jäi, mutta vähemmän.

 Paulie. It’s done. And it fits. It grew a lot in blocking, but that’s just what I was counting on when choosing size S. I should have done the upper part garter stitch with smaller needles, but I’ll live with it (I used 3,00mm!). It’s not perfect, but it’s very good. And there was a point when I feared I would be a disaster. So, I feel relieved (for not spending way too much money on a disaster) and happy (it’s so pretty and I’ve got plenty of yarn left for something else nice). Mostly I used 2,50mm needles, but for the garter stitch cuffs I used 2,0mm needles. My o my they're thin! And hey, the yarn I  used is Madelinetosh Merino Light, perfect on bare skin. Colorways Duchess and Composition Book Gray. Moreover, I’m so glad I found buttons of perfect shade of purple.

The first..

..and then the last button

and ain't she just the happy camper with her new cardi.

In the evening I put my new jeans on for the photo session.

If you're too lazy to weave in millions of yarn endings, stripes go fine like this.

Railakkaasti pieleen ja muita ihania

Esittelen taas valmistuneita töitä ja alempana päivittelen neulomismaniaani.

Sain viimein valmiiksi tyttöni kesämekon muinaisesta Azorintuliaislangasta, joka on 100% maissia! Jännää! Ehkä maailman pehmeintä, mutta myös halkeilevinta lankaa. Melko puuvillamaista. Mekon ohje löytyy Ravelrysta, ja on minusta tosi sievä. Ohjeessa mekko tehdään taka- ja etukappale erikseen, ja ihan eri paksuisella langalla. Itse neuloin mekon kainaloihin asti pyörönä. Ja muutenkin, aikas leuhkana lähdin muokkailemaan mekkoa sitä mukaa kun ohjeessa tuli asioita eteen, enkä ollut alunperinkään lukenut ohjetta juuri puoliväliä pidemmälle ennen aloittamista, enkä lukenutkaan pidemmälle ennen työn etenemistä.
"Ai, mulla on tässä kyllä aika paljon vähemmän silmukoita.", "No en kyllä tee noin, kuulostaa ihan liian väärän kokoiselta.", "No minä muutan tuon, kyllä tästä ihan hyvä tulee.", "Ohoh, tässähän olisi jo pitänyt aloittaa toi, no en pura, teen sen nyt", "Ainahan voi purkaa (NOOT)".. Ja aika monta muuta lausetta tuohon tyyliin kuultiiin tämän projektin aikana. Puikkojakin vaihtelin kesken helman paremman kokoiseen, aika näkyvällä erolla..

Mekosta nyt sitten tuli ihan raisusti liian leveä ja vähän liian lyhyt. Mutta ihan melko käyttökelpoinen. Eniten jäi harmittamaan että pingotuksesta huolimatta alareuna tahtoo käpristyä ylös koko ajan tuohon ylempään langankiertokuviokerrokseen asti.

Ja millä keksisin jotain että saisin tytön pysymään paikoillaan niin, että mekkokin näkyisi. Pitää yrittää ulkona kuvata toisella kertaa. Tässä nyt näitä yrityksiä.

Pinkki ja ruskea yhdistyy minun töissä mielellään.

Yksivuotiaan kyykky ja ryhti. Voi rakkaus.

Tämä on melkein parasta mihin kuvaajana pystyin. Huomaa takana leikit.

Ystävä sai synttärilahjaksi huivin. Malli jälleen kerran Ravelrysta, ja varsinainen ilo neuloa. Valmistuikin viikossa. Lanka on keinokuituja suurimmaksi osaksi, mutta sisältää myös villaa. Sattumalta myös Azoreilta, Portugalista. Olen alkanut vain nirsoilla kun kerran pääsin kokeilemaan Madelinetoshin lankaa, niin tuntuu, että kaikki pitäisi saada tehdä siitä. Ei vain raaski! Haluan joskus ruokaakin.

Ensimmäinen picot edge -päättely. Mikä se on suomeksi?

Jonkinlainen kokonaiskuva.

Perhosia.

Sitten. Minulla pälkähti tuossa pari päivää sitten mieleen että tarvitsen villapaidan, joka on paksu ja sileää neulosta, maailman yksinkertaisin ja tavallisin. Ja sen pitää olla tyköistuva. Enkä ole Esteriänikään vielä yhtään kertaa ehtinyt käyttää. Ja muuten olen viime aikoina tutkiskellut ihan toisenlaisia ohjeita.
Minulla on tuolla odotellut useampi sata gramaa Novita Puron Luumupuuta, ja olen halunnut siitä jotain "isoa" itselle. Nyt sitten on sellainenkin tyköistuva sileäneule puikoilla, vaikka Pauliekin on kesken. Voe mahoton, sanon. Mistä se aina tulee se tarve ja pakotus neuloa juuri jotain tiettyä?

P.S. uusi ohje uusille kämmekkäillekin on jo mielessä, vielä tosin neulomatta ja kirjoittamatta.

Tilkkupeitto ja paketti

Ravelry

Hän osallistuu.

What happened? I can't manage to write before the photos. Well, here I present my eternity project.It has taken me forever to finish this blanket only because I hate sewing and weaving the ends. As you see from the pictures of the girl, it has been a long while from the start to finishing line.

En saa kirjoitettua kuvien yläpuolelle, tyhmää. Toivottavasti saan korjattua joskus. Tässä kuitenkin ikuisuusprojektini. Kyllä minua kadutti työn aloittaminen kun tajusin miten hidasta on virkata nuo neliöt yhteen. Ja vielä enemmän potutti päätteleminen! Vieläkin on se kesken, vaikka peittoa on jo yksi talvi käytetty vaunuissa ja sisällä pinnasängyn päiväpeittona. Ja kuten vauvan koosta näkyy, on aikaa vierähtänyt siitä kun peitto on aloitettu. Ei sillä ettenkö olisi ehtinyt, on vain ollut niin paljon kaikkea muuta mukavaa tekemistä, mikä on ollut pakko tehdä. Saa olla viimeinen työ vähään aikaan missä on näin paljon päättelemistä. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että tykkään peitosta, joten olen tosi iloinen että sain sen tehtyä.

Tässä vielä vaatimaton synttärilahjapakettiaskartelu.
One more thing, I wrapped my sister's birthday present in newspaper, and made the ribbon of the same material.