Railakkaasti pieleen ja muita ihania

Esittelen taas valmistuneita töitä ja alempana päivittelen neulomismaniaani.

Sain viimein valmiiksi tyttöni kesämekon muinaisesta Azorintuliaislangasta, joka on 100% maissia! Jännää! Ehkä maailman pehmeintä, mutta myös halkeilevinta lankaa. Melko puuvillamaista. Mekon ohje löytyy Ravelrysta, ja on minusta tosi sievä. Ohjeessa mekko tehdään taka- ja etukappale erikseen, ja ihan eri paksuisella langalla. Itse neuloin mekon kainaloihin asti pyörönä. Ja muutenkin, aikas leuhkana lähdin muokkailemaan mekkoa sitä mukaa kun ohjeessa tuli asioita eteen, enkä ollut alunperinkään lukenut ohjetta juuri puoliväliä pidemmälle ennen aloittamista, enkä lukenutkaan pidemmälle ennen työn etenemistä.
"Ai, mulla on tässä kyllä aika paljon vähemmän silmukoita.", "No en kyllä tee noin, kuulostaa ihan liian väärän kokoiselta.", "No minä muutan tuon, kyllä tästä ihan hyvä tulee.", "Ohoh, tässähän olisi jo pitänyt aloittaa toi, no en pura, teen sen nyt", "Ainahan voi purkaa (NOOT)".. Ja aika monta muuta lausetta tuohon tyyliin kuultiiin tämän projektin aikana. Puikkojakin vaihtelin kesken helman paremman kokoiseen, aika näkyvällä erolla..

Mekosta nyt sitten tuli ihan raisusti liian leveä ja vähän liian lyhyt. Mutta ihan melko käyttökelpoinen. Eniten jäi harmittamaan että pingotuksesta huolimatta alareuna tahtoo käpristyä ylös koko ajan tuohon ylempään langankiertokuviokerrokseen asti.

Ja millä keksisin jotain että saisin tytön pysymään paikoillaan niin, että mekkokin näkyisi. Pitää yrittää ulkona kuvata toisella kertaa. Tässä nyt näitä yrityksiä.

Pinkki ja ruskea yhdistyy minun töissä mielellään.

Yksivuotiaan kyykky ja ryhti. Voi rakkaus.

Tämä on melkein parasta mihin kuvaajana pystyin. Huomaa takana leikit.

Ystävä sai synttärilahjaksi huivin. Malli jälleen kerran Ravelrysta, ja varsinainen ilo neuloa. Valmistuikin viikossa. Lanka on keinokuituja suurimmaksi osaksi, mutta sisältää myös villaa. Sattumalta myös Azoreilta, Portugalista. Olen alkanut vain nirsoilla kun kerran pääsin kokeilemaan Madelinetoshin lankaa, niin tuntuu, että kaikki pitäisi saada tehdä siitä. Ei vain raaski! Haluan joskus ruokaakin.

Ensimmäinen picot edge -päättely. Mikä se on suomeksi?

Jonkinlainen kokonaiskuva.

Perhosia.

Sitten. Minulla pälkähti tuossa pari päivää sitten mieleen että tarvitsen villapaidan, joka on paksu ja sileää neulosta, maailman yksinkertaisin ja tavallisin. Ja sen pitää olla tyköistuva. Enkä ole Esteriänikään vielä yhtään kertaa ehtinyt käyttää. Ja muuten olen viime aikoina tutkiskellut ihan toisenlaisia ohjeita.
Minulla on tuolla odotellut useampi sata gramaa Novita Puron Luumupuuta, ja olen halunnut siitä jotain "isoa" itselle. Nyt sitten on sellainenkin tyköistuva sileäneule puikoilla, vaikka Pauliekin on kesken. Voe mahoton, sanon. Mistä se aina tulee se tarve ja pakotus neuloa juuri jotain tiettyä?

P.S. uusi ohje uusille kämmekkäillekin on jo mielessä, vielä tosin neulomatta ja kirjoittamatta.